Blogi

Tampere-Helsinki, Helsinki Vuosaari-Gdynia/Puola-Travemünde/Saksa

Travemünde-Lübeck-Hamburg-Köln-Bryssel-Lille

Ahvenanmaan kierroksen kohokohta oli perjantaina, kun matkustin Cinderellalla ja Gabriellalla Tukholmaan ja heti takaisin. Nyt on viimeinenkin aukko sivistyksessä paikattu Viking Linen laivojen osalta, kun näin Cinderellan ensimmäistä kertaa.

Vuonna 1989 valmistunut Cinderella lienee Vikingin lippulaiva - se on suurin ja ehkä kauneinkin. Hyvää laivalla on, että sen käytävät ovat selvästi leveämpiä kuin vaikkapa Splitin sisaruksilla. Jopa yökerhokin kolmen kannen korkuisena on helppokulkuinen ja tilava.

Vallan mainiota laivalla on korkea lattiasta kattoon usean kannen yli ulottuva ikkuna laivan keskellä. 11. kannella sijaitseva talvipuutarhana joskus tunnettu paikka tosin vaikutti autiolta - tälle voisi keksiä jotain käyttöä.

Vastikään kesäkuussa laivalle tehtiin muutamia uudistuksia. Hyvän säväyksen toi uusittu Nöjescafe sekä sen vieressä ollut pieni myymälä, joka oli avoin ja valoisa tila. Laivassa on kuitenkin paljon jäljellä 1980-luvun tunnelmaakin mm. marmoripintojen ja atriumin osalta, joten lievä tilkkutäkkifiilis paikoin tulee.

Sain käyttööni aivan uuden hytin. 9. kannen keulassa olevan saunasviitin sauna ja pesuhuone oli hajotettu ja niistä tehty uusi tilava Lyx A -hytti. Varmaankin juuri tämän historian takia hytissä oli poikkeuksellisen leveä ovi, ja wc:n lattia oli samalla tasolla muun hytin kanssa. Vähältä piti, ettei tässä saatu Itämeren ensimmäistä luksus-invahyttiä! Se olisi saattanut olla mahdollista pienin muutoksin.

Paluumatkan Gabriellalla olen ollut edellisen kerran viisi vuotta sitten. Uutta oli täälläkin - kaikille Tukholman-laivoille yhteisten Food garden -uudistusten ohella myös laajennettu myymälä sekä sen myötä discon paikalle siirtynyt kahvila olivat uutta.

Söin Cinderellalla Tapas-ravintolassa kalkkunalla täytettyä uuniperunaa ja Gabriellalla Food gardenissa kuhaa. Molemmat kiitettävän makuisia annoksia.

Kaikeksi onneksi viikon tuulisin päivä sattui juuri perjantaille. Jonkin verran Ahvenanmerellä keinuttikin.

Meneillään on kesäinen matka Ahvenanmaalle. Kolmen vuoden takaiselta matkalta jäi mieleen useita paikkoja, joihin nyt olen palannut.

Ensimmäinen kohde oli Kökar. Suomen eteläisin kunta viehättää karulla luonnollaan. Joka puolella voi ihailla luonnon omia luiskia - niin hyvin nuo kalliot soveltuvat sähkärillä ajamiseen.

Pääosan ajasta varasin Maarianhaminassa olemiseen. Kaupunki on mainio lyhyine etäisyyksineen ja kauniine esplanadeineen. Pienenpieni kävelykatu on kiva ja saa kaupungin tuntumaan citymäiseltä vaikka onkin jopa Lapuaa pienempi.

Viime visiitillä ajanpuutteeseen kaatunut länsisataman rannasta alkavan luontopolun löytäminen onnistui viimein. Sieltä käsin sainkin nyt Turun-laivojen osalta parhaimmat laivakuvani.

Åland-kierros onkin kartuttanut laivamatkailukokemuksia. Alkumatkasta tutuksi tuli Gudingen sekä pikavisiitillä Föglöön Knipan. Vanhahkoista Ålandstrafikenin aluksista on mainittava, että tilat ovat hivenen ahtaita, mutta onneksi sähkärin jalkalaudat irrottamalla onnistuin mahtumaan hissiin ja pääsemään matkustajatiloihin.

Kierros täällä Kongossa, kuten Ahvenanmaata leikkisästi kutsutaan, on jo kääntymässä loppua kohti, mutta vielä muutama uusi kokemus mahtunee mukaan. Niistä kirjoittelen viikonvaihteessa lisää.

Sade ropisee vaunun kattoon, kun kuuntelen Juhannuskonferenssin viimeistä iltakokousta. Koleasta säästä huolimatta juhannuksen vietto Keuruulla on sujunut hyvin. Olen suhannut telttojen sekä kahvila- ja myymälätilojen väliä. Teltoissa on ollut yllättävänkin lämmintä. Silmämääräisesti arvioiden huono sää ei ole haitannut ketään muutakaan - kyllä yleisöä hyvinkin se tavanomainen 30 000 täällä on ollut.

Jo aiempinakin vuosina olen huomannut, että kotoisimmaksi tunnen oloni missioteltassa. Sinne on kerätty helluntaiherätyksen monien eri työmuotojen esittelypisteet, joista leijonanosan valtaa Fida ja tietenkin lähetyskahvio. Satojen ihmisten pakkautuminen sadetta pitämään sekä eri puolilta maailmaa lähetystyön esittelypisteiden myötä ilmenevä erilaisten kulttuureiden ja kielien rikkaus yhdistettynä lähetyskahvion korviahuumaavaan puheensorinaan tuo vaikutelman hallitusta kaaoksesta. Tämä on hengellinen kotini!

Olen vuosien varrella puuhastellut kaikenlaista herätysliikkeeni piirissä, ja tämän myötä tunnen kuuluvani "kalustoon" enkä ole vain katselemassa: Missioteltassa on myös mm. Vammaispalvelu-osasto, jonka toimikunnassa olen jo vuosia ollut työtä edistämässä. Samoin parivuotinen kolumnistin pesti näkyy vieläkin. Vähän väliä tulee kommenttia ja palautetta kirjoituksista.

Konferenssin parhaita hetkiä ovat olleet juhannusaattona musiikkijuhlassa Pekka Simojoen esiintymisen seuraaminen rakkaan puolison kanssa sekä lähetyskokous.

Olin eilen rakkaan puolisoni kanssa Helsingissä Kynnyksen ja Aspan järjestämässä kouluttajakoulutuksessa, joka koski henkilökohtaisen avustajan käyttöön liittyvää työnantajuutta. Päivästä jäi päällimmäisenä mieleen, kuinka leväperäisesti asiat nykytilanteessa ovat. Kävi ilmi, että monet kunnat toimivat laittomasti.

Jotkut kaupungit toimivat suoraan palkanmaksajina avustajille - se on laissa kielletty. Jotkut kunnat maksavat tuntityöläisten palkan kerran kuussa - laki määrää, että palkka on maksettava kahdesti kuussa. Jotkut kaupungit vaativat avustajien käyttäjiä toimittamaan sairauslomia koskevia tietoja - laki kieltää työnantajaa (=avustajan käyttäjä) luovuttamasta tietoja ulkopuolisille.

Tällainen on jatkunut Suomessa jo vuosikausia. Osa avustajien tarvitsijoista ei edes tiedä toimineensa laittomasti kenties jo vuosikymmeniä. Luultavasti osa kuntien sosiaalityöntekijöistäkään ei tiedä toimivansa vastoin lakia.

On mielenkiintoista, että kukaan ei ole puuttunut tähän - periaatteessahan nämä rikkomukset eivät ole keneltäkään pois. Kuitenkin jonkun on vastattava siitä, että kunnissa ja sosiaali/perusturvatoimistoissa annetaan mennä läpi päätöksiä, joita Suomen laki ei hyväksy. Nähtäväksi jää, miten 1.9. voimaantuleva vammaispalvelulain muutos mahdollisesti muuttaa toimintatapoja.

Viimeisten kolmen vuoden mittaan elämäni on muuttunut paljon, ja olen saanut vaihe vaiheelta enemmän itsenäisyyttä ja vapautta.

Vuonna 2006 sain uuden hengityskoneen, jonka käytön myötä jaksamisen parantuminen avasi oven aktiivisempaan elämään. Puolitoista vuotta sitten muutin omaan kotiin, jolloin avustajantarpeeni väheni murto-osaan entisestä.

Nyt, noin viikko sitten, sain aparaatin, josta olen haaveillut jo kauan. Kyseessä on pieni imulaite, jonka tilasin rapakon takaa. Laite on tiettävästi ainoa Suomessa.

Kaikki aiemmat imulaitteeni ovat olleet niin isoja ja painavia, että en ole saanut niitä omin avuin mukaan. Tämä puolitoistakiloinen nousee helposti kyytiin, joten voin käyttää sitä ilman apua missä ja milloin vain. Tämä mahdollistaa sen, että voin lähteä pitkäksikin päiväksi tien päälle ilman, että minun tarvitsisi suunnitella etukäteen avustuksentarvetta.

Kello on 17.30. Istun m/s Superstarin Leonardo da Vinci -baarissa miniläppärin kanssa. Nettiyhteys Superstarin wlan-verkon kautta näyttää toimivan, joten voin kirjoittaa laivamatkatunnelmia tuoreempina kuin koskaan.

Eilen illalla oli psykologian opintojeni (perusopinnot avoimessa yliopistossa) viimeinen tentti. Nyt olen tuulettumassa ja juhlistamassa tätä mitä parhaimmalla tavalla. Tallinkin toistaiseksi viimeinen uudisrakennus m/s Baltic Queen aloittaa liikenteen huomenna, ja tänään aluksella oli avoimet ovet täällä Tallinnassa.

Saavuin paikalle puoliltapäivin. Ihmisiä oli alkuvaihessa aivan tungokseen asti, mutta loppua kohti väki alkoi olla vähenemään päin, ja sain mielestäni varsin hyviä kuvia ihmisjoukkoja sujuvasti väistelemällä.

M/s Baltic Queen on Galaxyn ja Baltic Princessin sisaralus. Vaikka yhdennäköisyys on lähes erehdyttävä, joitakin muutoksia uutukaiseen on saatu. Suurin eroavaisuus lienee venäläisravintolan siirto Grill Housen ja Gourmét-ravintolan välistä keulaportaikon taakse arcaden alkupäähän. Toinen eroavaisuus on pianon paikka pianobaarissa. Muut eroavaisuudet liittyvätkin sitten pelkästään sisustuksen väreihin.

Sää on ollut mitä parhain, ja olen saanut parhaimpia ulkokuvia pitkiin aikoihin. Sään ohella tästä on kiittäminen suomalaista laivanrakennustaitoa. Menomatkalla m/s Starilla ja avoimien ovien aikana Baltic Queenillä totesin, että pyörätuolilla pääsee kannelle sieltä mistä kävelevätkin. Sen sijaan tämä Superstar, niin viihtyisää kuin muuten onkin, on ikävä tapaus, koska ulko-oville ei ole asennettu minkäänlaisia loivennuksia.

Elämässä on ainakin kaksi asiaa, joista en tunnu saavan koskaan kyllikseni ja joihin en kyllästy.

Yksi niistä on yllä oleva näkymä. Edessä on Tallinna, joka edustaa kaikkea laivamatkailuun liittyvää iloa: merellä olemisen rentouttavuutta - tunnetta siitä, että epämiellyttävät asiat jäävät toiselle rannalle - ja sitä fiilistä, joka tulee ei-kotimaan ollessa edessä.

Toinen asia, johon en voi kyllästyä, on musiikin kuuntelu. Soimassa on viides pitkäsoittolevy tämän päivän aikana, ja nautintoa vain riittää levystä toisensa jälkeen. Osuutensa on varmaankin äänentoistolla - kunnon vahvistimella ja kaiuttimilla kehtaa kyllä kuunnella.