jonihuopana.com

Musiikin kuuntelu

Musiikin kuuntelu on rakkain harrastukseni. Se on päivittäinen ilo, josta voi löytää aina uutta.

Musiikkiharrastus on minulle paljon muutakin kuin vain kuuntelua. Se on taustojen selvittämistä - haluan tietää laulajien elämästä, muusikoiden taustoista ja levyjen äänitysajoista ja -paikoista. Se on myös harvinaisempien levyjen metsästämistä.

Olen panostanut musiikin kuunteluun myös laitteiston osalta. Se on minulle tärkeää, koska musiikki huonolla laitteistolla kuultuna on kuin kopiokoneella otettu kopio valokuvasta - paljon jää näkemättä ja kuulematta.

Tärkeimmät kiinnostukseni kohteet musiikin saralla ovat:

Chris de Burgh

Chris de Burghin musiikkiin tutustuin vanhempieni kiinnostuksen kautta. Tämä The lady in red -kappaletta lukuunottamatta harmillisen vähän tunnettu mies on todella lahjakas lauluntekijä ja laulajanakin taitava ja herkkä. Chrisin laulujen sanoissa on paljon sisältöä ja mietittävää - ne käsittelevät rakkauden lisäksi myös yhteiskunnallisia ja historiallisia aiheita. Myös hengellinen ulottuvuus tulee paikoin esiin.

The road to freedom (2004) ja The storyman (2006) näyttävät lauluntekotaitojen kehittymisen huippuunsa hänen yli 30-vuotisella urallaan. Myös vanhemmissa levyissä on helmiä kuten The getaway (1982).

Myös musiikillisesti levyt ovat hienoja ja monipuolisia. Tyyli vaihtelee popista ja pehmeähköstä rockista kevyeen klassiseen. Phil Palmerin kitarasoolot ovat huikeita, samoin Chris Cameronin orkesterisovitukset.

Céline Dion

Kanadalaistähden musiikkiin olen tutustunut rakkaan vaimoni kautta. Parasta Célinessä on varmasti tämän ääni ja laulutekniikka. Powerballadeista tunnettu laulaja osaa paljon enemmän kuin hänen tunnetuimmat kappaleensa näyttävät.

Suuri osa musiikista on romanttista, mutta myös muita aiheita lauluissa esiintyy. Ranskankielinen tuotanto on englanninkielistä laadukkaampaa ja kunnianhimoisempaa - erityisesti D'elles-levyn (2007) materiaali loistaa.

Tuottajien määrä ja kirjo tekee musiikista vaihtelevaa. Célinellä on niin rockia (Taking chances, 2007) kuin klassistakin väriä (These are special times, 1998). Monipuolisuudessaa Falling into you (1996) on parhaita.

Elvis Presley

Elvis Presleyn musiikki on pitkäaikaisimpia kiinnostukseni kohteita musiikin saralla. Vuosien varrella asian luonne on hieman muuttunut – alun perin tykästyin 1950-luvun tuotantoon, myöhemmin kuuntelin 1960-luvun levyjä, ja nykyisin pidän parhaana 1970-luvun äänityksiä. Näin on siksi, koska katson Elviksen äänen kypsyneen vuosi vuodelta. Hänen laulutaitonsakin kehittyi, ja elämänkokemus toi syvyyttä tulkintoihin ja kappalevalintoihin.

Elviksen kohdalla erityinen asia on, että vielä nykyisin, yli 30 vuotta hänen kuolemansa jälkeen, julkaistaan tasaiseen tahtiin levyjä. Osa näistä on kehittyvän tekniikan myötä vuosi vuodelta paremmalla äänentasolla varustettuja levyjä vanhoista tutuista kappaleista. Tämä on kuitenkin vain osa levyvirtaa.

Elvikseltä ilmestyy paljon livelevyjä laulajan yli tuhannesta konsertista vuosien 1969 ja 1977 välillä. Näissä liveäänitteissä voi seurata Elviksen repertuaarin vaihtelemista ja tulkintojen muuttumista vuosien varrella. Vielä 2000-luvullakin arkistojen kätköistä on löytynyt kappaleita, joita Elviksen ei edes tiedetty esittäneen livenä.

Osa levyistä taas on Elviksen studiotyöskentelyä dokumentoivia asiaan paneutuville omiaan olevia levyjä. Näillä äänitteillä kuullaan kappaleiden kehittyminen ensimmäisistä harjoituksista valmiiseen levytykseen. Joskus valmista tuli ensiyrittämällä, kun taas joskus kappaletta hiottiin kymmenien otosten verran - joskus jätettiin säkeistöjä pois, välillä muutettiin tempoa tai sävellajia. Merkittävää tässä on, että toisin kuin nykyään, musiikki levytettiin livenä studiossa, jolloin paikalla oli parikinkymmentä laulajaa ja soittajaa.

Muita suosikkeja

Hengellinen musiikki: suomalainen gospel sekä The Lost Dogs, J.D. Sumner & the Stamps

Muita: Tom Jones, Kenny Rogers, Roy Orbison