Blogi

Meneillään ovat ehkä jännittävimmät presidentinvaalit koskaan. Mielessä liikkuu paljon ajatuksia ehdokkaista ja käynnissä olevista keskusteluista heihin liittyen.

Olen todennut olevani suorastaan poikkeuksellisessa tilanteessa, sillä edustan vähemmistön vähemmistöä. Olen vammainen, ja olen kristitty.

Valtaosa vammaisista tuttavistani kannattaa Pekka Haavistoa. Hän on puoluetaustaltaan vihreä, joka on perinteisesti ollut vammaistietoisin ja -ystävällisin puolue Suomessa. Varmaankin monet vammaiset samaistuvat Pekkaan, joka on itsekin vähemmistöön kuuluva.

Niinpä vihreiden äänestäminen tuntuu olevan lähes itsestäänselvyys vammaisten keskuudessa. Olen miettinyt, ovatko vammaiset poliittisesti yhden aatteen ihmisiä. Joskus minusta tuntuu, että suuremmat arvokysymykset jäävät taka-alalle, kun pääasia on äänestää vammaismyönteistä vihreää.

Näin ei kuitenkaan ole minulla, koska olen kristitty. Kuljen vastavirtaan. Uskovana arvomaailmani on konservatiivisempi kuin vihreiden. Ajattelen politiikasta ja elämästä laajemmin kuin vain suvaitsevaisuuden kautta. Näistä syistä äänestän toisin kuin useimmat kanssavammaiset.

On toki niitäkin kristittyjä, jotka äänestävät Haavistoa. Se heille suotakoon – asiat eivät ole mustavalkoisia. Osa haluaa vastustaa riistokapitalismia, jota kokevat Niinistön edustavan.

Mikä sitten viime kädessä on Haaviston seksuaalisen suuntautumisen merkitys? Haavisto on sanonut toivovansa, ettei hänen homoutensa olisi plussa eikä miinus. Itsekin toivoisin, ettei presidenttiä valittaisi seksuaalisuuden perusteella. Kristityt Niinistön vastustajat toteavat, että presidentinvaali ei ole paikka, jossa otetaan kantaa seksuaalitaipumuksiin.

Sama neutraaliuden tavoite on minulla vammaisuuden kanssa – että se olisi luonnollinen ja tunnelataukseton ominaisuus minussa. Tässä mielessä teen Pekan kanssa samaa työtä vähemmistöihin kohdistuviin asenteisiin vaikuttamisessa.

Molemmissa tapauksissa vain on niin, ettei asia kuitenkaan ole neutraali, vaan se vaikuttaa, ehkä paljonkin. Osa äänestäjistä saattaa kannattaa Pekkaa juuri tämän seksuaalisen suuntautumisen takia – olipa äänen takana sitten aito suvaitsevaisuus tai yksinomaan protesti konservatiivisia vastaan.

Vastaavasti minä taas mitä todennäköisimmin olen parempi ennakkoluuloja rikkovassa vaikuttamistyössä vammaisena kuin olisin vammattomana. Omakohtaisuus tuo syvyyttä näkemyksiin.

Niinpä samoin kuin oma vammaisuuteni, myös Pekan seksuaalinen suuntautuminen tekee vaikutuksen kanssaihmisiin – hyvässä tai pahassa. Mutta olipa homoseksuaalisuudesta mitä mieltä hyvänsä, fanaattisuus on minulle punainen vaate. Tiukkapipouskovat, jotka manaavat Pekka-paran helvettiin homoseksuaalisuuden takia, ärsyttävät minua, mutta aivan yhtä paljon ärsyttävät ne fanaattisimmat vihreät, joiden suvaitsevaisuus ei ulotu kristittyihin.

On todettava, että Haavisto itse ei ole ärsyttävä lainkaan ja keskustelee fiksusti ja rakentavasti. Hänen asiallisesta tyylistään voi kuka tahansa ottaa oppia.

Malttia siis kaikille! Kannustan myös vastavirtaan äänestämiseen. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Pelkästään yhden asian perusteella ei ole hyvä päätöstä tehdä. Ajattele laajasti!

Vuonna 2011 tapahtui monenlaista. Seuraavassa on kuvattuna kahdeksan ikimuistoista asiaa kuluneelta vuodelta.

Alkuvuoden merkittävin asia oli isompaan asuntoon pääsy. Lukuunottamatta Hervannan sisääntuloväylän uusia tornitaloa sekä Mikontaloa vain harva talo Hervannassa tarjoaa yhtä hyvät näköalat.

Toukokuussa Arska debytoi Pirokin näyttelyssä, ja tuloksena oli kaksi sertiä.

Abban musiikin "löytäminen" oli hieno asia. Nämä levyt ovat tarjonneet lukuisia ilon hetkiä näinä kuukausina. Toki monia muitakin mainioita levyjä olisi voinut mainita, esimerkiksi Chris de Burghin uusi Footsteps 2 -levy.

Valokuvausharrastukseni harppasi merkittävästi eteenpäin, kun hankin kolme uutta kukin eri tarkoitukseen sopivaa objektiivia. Nämä ovat tuoneet kuvaamiseen uudenlaisia mahdollisuuksia.

Aivan erityisen ikimuistoisiin hetkiin kuuluu matkani Brysseliin (laivalla Saksaan ja sieltä junalla Belgiaan) ja takaisin. Lukuisat kahvihetket Euroopan sydämessä viettämäni kuukauden aikana eivät hevillä unohdu. Samoin Brysselistä päin tehdyt matkat Lilleen, jossa olin syksyllä 2009, jäivät lähtemättömästi mieleen.

Tein vuoden aikana myös lukuisia laivamatkoja, joiden aikana matkustin 13 eri laivalla. Ehkäpä parhaimmat muistot jäivät Helsinki-Tallinna-Tukholma -kierroksilta keväällä ja syksyllä. Jälkimmäisellä näistä matkoista sain nauttia 19 m/s tuulesta ja sen myötä laivan keikkumisesta.

Syksyä rytmitti osallistumiseni Lihastautiliiton edustajana sisäasiainministeriön rahoittaman YES4-koulutuksiin. Yhdenvertaisuus etusijalle -hankkeen koulutukset tarjosivat paljon tietoa järjestötyötä tekeville ja rahoitusmahdollisuuksista kiinnostuneille. Aivan erityistä oli hyväntuulinen yhdessäolo koulutuksiin osallistuneiden romani- ja vammaisjärjestöjen edustajien sekä kouluttajavieraiden kanssa.

Ministeriön koulutustilaisuuksien loppuhuipennus oli Suora lähetys -yhtyeen yksityiskonsertti.

Tänä vuonna lähdin etsimään joulurauhaa laivalta. Olen monena vuonna kaivannut levollisia hetkiä joulunajan rauhattomuuteen. Nyt toiveeni toteutui, kun lähdin miniristeilylle Silja Europalla keskellä jouluviikkoa. Tunnen laivan kuin omat taskuni, ja vuoden pimeimpänäkin aikana matka saaristojen läpi on hieno kokemus.

Info kertoi, että matkustajia tällä lähdöllä oli 360. Näin ollen vain noin kahdeksasosa kapasiteetista oli käytössä! Oli suorastaan hauskaa, kun yökerhossa oli 15-20 ihmistä, pubissa puoli tusinaa, taxfreessä pari ja kokousosastolla ei yhtään. Myymälöissä myyjiä oli enemmän kuin asiakkaita. Studio55:n ohjelmaa 6. kannen teatteriin oli tullut kuuntelemaan ehkä parisenkymmentä ihmistä. Oli kivaa, kun hissejä ei tarvinnut odotella, myymälöissä ei tarvinnut jonottaa, ja kuviakin sai rauhassa ottaa. Syödessäni Maximissa olin suurimman osan ajasta aivan yksin suuressa ravintolassa!

Matkani muistutti jälleen siitä, kuinka ongelmallinen laiva Silja Europa on. Suurimman osan arkipäivälähdöistä laiva on aivan liian suuri. Alkuviikon hiljaiset lähdöt syövät kesän ja viikonloppujen aikana tulleet voitot. Oma lukunsa on reilun vuoden kuluttua valmistuva Vikingin uutukainen. Parikymppisellä Silja Europalla on tekemistä kilpailla upouuden ja varmasti erittäin kustannustehokkaan aluksen kanssa.

Viime matkaan verrattuna tuttu laiva tarjosi jotain uuttakin. 8. kannelle Maxim à la carten viereen entiseen Thema-ravintolan tilaan oli rakennettu täysin uusi Corner-baari. Sisustukseltaan tila muistutti Galaxyn ja sisarien pianobaaria vaaleine sävyineen ja nojatuoleineen. Ajatuksena paikalla on tarjota hyviä juomia ja pientä purtavaa, esimerkiksi kuohuviiniä mansikoiden kera.

Majoituin tutunlaisessa invahytissä 5. kannella. Hytti oli ikäänsä nähden siisti ja hyvä, mutta tilaa on niukasti. Kylpyhuone on hieman karu. Lavuaarin kohdalla istumakorkeudella pitäisi olla peili.

Parhaita hetkiä risteilyllä olivat kaikessa rauhassa istuminen milloin missäkin sekä ruokailut ilman hälinää. Myrskytoiveet tosin eivät toteutuneet, mutta lokakuun kierroksellani sainkin kokea kunnon keikkumista. Laivagalleriaani sain muutamia hämärähköjä kuvia laivoista jouluvalaistuksen kera - tällaisia minulta on puuttunut.

Lopuksi todettakoon, että kuluneen vuoden aikana olen matkustanut 13 eri laivalla. Kun lasketaan erikseen jokainen yhdensuuntainen matka, kuten tällä alalla on tapana (risteily = kaksi reittimatkaa), laivamatkoja tänä vuonna olen tehnyt 21.

Olen kuluneen syksyn aikana ollut mukana sisäasiainministeriön järjestämissä koulutuksissa. YES4 on Yhdenvertaisuus etusijalle -hanke, jota rahoittaa EU:n PROGRESS-ohjelma sisäasiainministeriön kautta. Koulutushanke, jossa olin mukana, oli suunnattu romani- ja vammaisjärjestöille, joita oli yhteensä kymmenkunta. Olin mukana Lihastautiliiton edustajana.

Takana on kolme parin päivän koulutusjaksoa sekä vielä jälkipuintipäivät. Koulutusten sisältöön kuului paljon tietoa syrjinnästä, järjestötoiminnasta, lainsäädännöstä, esiintymistaidoista sekä rahoitusmahdollisuuksista. Kouluttajina oli virkamiehiä eri ministeriöistä sekä asiantuntijoita erinäisistä järjestöistä.

Koulutukset pidettiin Vantaalla, Hämeenlinnassa ja Helsingissä. Ohjelmaan kuului virallisen osuuden ohella mukavaa yhdessäoloa hyvän ruoan parissa. Marraskuun lopulla pidetyn viimeisen tilaisuuden kruunasi Suora lähetys -yhtyeen yksityiskonsertti.

Koulutuksen aikana oli hienoa huomata, kuinka kiinnostuneita romanit ja romanijärjestöt olivat vammaisista. Tässä saatiin kaivattua vuorovaikutusta, ja yhteistyötäkin kaavailtiin. Myös ministeriön ihmisten mukanaolo sydämellään teki vaikutuksen. Heillä oli aito kiinnostus osallistujajärjestöjä ja yksilöihmisiä kohtaan.

Reilu kuukausi sitten ilmestyi Chris de Burghin uusin levy Footsteps 2. Levy on jatkoa kolme vuotta sitten ilmestyneelle ensimmäiselle osalle. Levyjen idea on osoittaa kunnioitusta lauluille ja lauluntekijöille, joilla on ollut vaikutusta ja merkitystä Chrisin omalla lauluntekijäuralla.

Footsteps 2 osoittautui aivan erityiseksi levyksi minulle henkilökohtaisesti jo ennen ilmestymistään. Levyllä yhdistyvät monet kiinnostukseni kohteet - Chris tulkitsee Elvis Presleytä, Roy Orbisonia ja Abbaa, joista kaikki ovat suuria suosikkejani.

Myös levyn avauskappale While you see a chance vaikutti tunnetasolla. Kappaleen sanoma on vahva tilaisuuteen tarttumiseen rohkaiseva viesti. Siinä on jotain sellaista, mitä olen opetellut - sitä, että ei saa jäädä kotiin istumaan, jos eteen tulee tilaisuus lähteä vaikkapa Brysseliin tai työministeriöön, kuten kuluvana vuonna minulle on käynyt.

Ensimmäisen Footsteps-levyn tapaan mukana on kaksi Beatlesin kappaletta. Ne esitetään alkuperäisversiolle uskollisesti eli erittäin hyvin, Let it ben kitarasooloa myöten. Asian kääntöpuolena on, että ne eivät tarjoa kuuntelijalle mitään uutta. Ne ovat vain kunnianosoitus alkuperäisille artisteille.

Abban SOS ja Elviksen In the ghetto ovat sovituksiltaan hieman alkuperäisestä pelkistetympiä. Chrisin mukaan tarkoitus on ollut tuoda sanoituksen sisältöä paremmin esiin. Tässä on onnistuttu hyvin.

Seven bridges on kiintoisa kappale, sillä siihen Chris on tehnyt englanninkieliset sanat. Alkuperäinen kappale on peräisin Saksasta. Sisältö onkin hieman deburghmainen, vaikka alkuperäinen teksti on pohjana.

Levyllä on kolme kokonaan uutta kappaletta. Already there kertoo unelmista ja siitä, kuinka mielessään voi jo kokea olevansa keskellä haaveen toteutumista. On a Christmas night on joululaulu. Kappaleessa on kaksi hyvin erilaista osaa. Jälkimmäinen näistä on melkein kuin helluntailainen ylistyslaulu, jota toistetaan ja voimistetaan kerta kerralta. Ja kyllähän se joulun ilosanoma tässäkin kuullaan. Every step of the way taas on hyvin henkilökohtainen tekstiltään, jossa kerrotaan lauluntekijän elämän nousuista ja laskuista.

Chrisin ääni on edelleen erinomaisessa kunnossa. Korkeissa äänissä tosin on joskus pientä karheutta hieman enemmän kuin aiemmin. Ääni ja sisällöltään rikkaat uudet kappaleet antavat intoa odottaa tulevia julkaisuja.

Olen jälleen viime päivinä nautiskellut laivamatkailusta. Lähdin kolmen pääkaupungin kierrokselle - samanlaiselle kuin touko-kesäkuussa mutta eri laivoilla. Mitä matkasta jäi päällimmäisenä mieleen?

Kierros alkoi suosikkilaivallani Superstarilla Helsingistä Tallinnaan. Syysloma näkyi, joten matkustajia oli tavallista enemmän. Tuuli oli jo melko kovaa, ja laiva myöhästyi kymmenkunta minuuttia. Perän kauppa tuntui entistäkin ahtaammalta, kun kulkuväyliä on tukittu tarjouskorein ja -lavoin.

Siirryin Tallinnassa suoraan Baltic Queenille. En ollutkaan ennen matkustanut Tallinkin uusimmalla vaan ainoastaan tutustunut laivaan sen neitsytmatkan alla pidetyillä avointen ovien päivinä huhtikuussa 2009. Alus eroaa sisaristaan (Galaxy ja Baltic Princess) vain vähän. Ehkä huomattavin ero on venäläisravintolan sijainti 7. kannella pimeän keskiosan sijaan Grill Housen ja keula-aulan välissä. Toinen nähtävissä oleva ero on pianon paikka pianobaarissa.

Oli kätevää, kun sain Tallinna-Tukholma -matkan liput/hyttikortit jo Helsingissä. Niinpä pääsin saman tien kiertelemään ja kuvailemaan laivaa. Ilokseni matkustajia tuli varsin vähän. Niin ostokset kuin ruokailutkin sujuivat lähes täydellisessä rauhassa. Merkillistä kyllä 6. kannen keulan Tango lounge oli suljettuna.

Yksi haaveistani toteutui tällä matkalla, kun tuulen nopeus kohosi lähes myrskylukemiin, peräti 19 metriin sekunnissa. Baltic Queen keikkui ja natisi toden teolla, kun se sinnitteli 20 solmun nopeudessa 4-5 metrisistä aalloista huolimatta! Heilahdukset ja tärähdykset vastatuulessa olivat lepoa sielulleni.

Kaiken lisäksi invahyttini sijainti oli otollinen sään kannalta. Invahytit ovat varsin keulassa 5. kannella, joten keulan iskeytyminen aaltoihin kuului ja tuntui. Suihkussa vesi virtaili seinästä seinään laivan liikkeiden mukaan. Ikkunaan iskeytyi vettä tämän tästä. Laivan valojen heijastukset veden kautta valaisivat hetkittäin koko hytin.

Mainittakoon, että yksi laivan kolmesta invahytistä oli otettu Hera-salongin käyttöön. Onko pyörätuolilla liikkuvien matkustajien määrä todella niin vähäinen, että invahyttejä voidaan ottaa muuhun käyttöön? Näiden hyttien sijainti on erittäin rauhallinen, sillä käytävältä ei ole läpikulkua minnekään. Jälleen totesin, että sähköpistokkeita ei näytetä osaavan asentaa riittävästi ajatellen sähköpyörätuolin ja muiden apuvälineiden latausta varten. Kylpyhuoneen toteutus mittoineen sekä penkin ja suihkun sekoittimeen sen sijaan on moitteeton.

Aamu Tukholman saaristossa sujui vastaantulevat laivat kuvaillen ja kahvilassa aamupuurolla käymisen merkeissä. Tukholman keskustassa kiertelyn jälkeen koitti paluumatka.

Silja Serenadella matkustamisesta olikin vierähtänyt lähes viisi vuotta. Tänä lokakuisena päivänä matkustajia oli selvästi enemmän kuin Baltic Queenillä, lähes tungokseen asti. Parikymmentävuotias laiva toimi edelleen hyvin. Promenaden varrella olevat kaupat olivat jopa odotettua väljempiä, vaikkakin uusien laivojen tilavuudesta jäädäänkin kauas. Promenaden keulanpuoleiseen päähän oli kasattu melkoinen viritelmä, It's showtime -konseptin näyttämö.

Vietin matkan ensimmäiset tunnit New York -loungessa 13. kannella. Sainkin muutamia tunnelmallisia hämäräkuvia Galaxystä ja Amorellasta. Illalla satoi vettä, joten en lähtenyt kameravarustustani kastelemaan - Romantikan lähtö kohti Riikaa jäi kuvaamatta.

Majoituin promenade-luokan invahytissä. Ikkunasta näkyi laivan info. Itse hytti on aavistuksen pienempi kuin esimerkiksi menomatkan Baltic Queenin invahytti. WC on ahtaampi, ja kynnystä on enemmän.

Lopuksi muutaman kuvan katsaus kierrokseeni.

Yläkulmassa esimakua siitä, mitä oli tulossa - alakulmassa valtavat vaahtopäät, ja vesi lentää ainakin 7. kannen ikkunoihin saakka.

Hankin hiljattain EF-S 15-85 -objektiivini tähtisuotimen, jonka avulla pimeäkuviin saa tunnelmaa.

Tässä taas on yksi onnistuneimmista hämäräotoksistani, kun Turusta saapuva Galaxy kohtaa Silja Serenaden.

Lopuksi nautiskelua pianistin musisoinnista Baltic Queenin pianobaarissa.

Viime päiviin on mahtunut monenlaista reissua. Kun minulla oli lauantaiksi tiedossa Helsingissä palaveri, ajattelin yhdistää huvin ja hyödyn: Menin yöksi Viking XPRS:lle!

13 tuntia kestävä miniristeilyksi kutsuttava tuote (Helsinki-Tallinna-Helsinki ilman maissakäyntiä) on varsin hyvä hotelliyöpymisen vaihtoehto, hinnankin puolesta. Laiva lähtee Tallinnaa kohti klo 21.30. Aamulla voi tarvittaessa nukkua rauhassa, kun laiva palaa Helsinkiin vasta 10.30.

Yövyin HB3-invahytissä. Hytti on 13-14 kokoinen peruskoppi. Esteetön kylpyhuone tukineen ja suihkujakkaroineen on toteutettu melko hyvin. Hytin puolella varustelu on melko karua. Yöpöytä on hyvin pieni, ja sähköpistokkeita on niukasti.

Kyseessä oli perjantai-iltalähtö, ja väkeä oli aika paljon. Viking XPRS:llä on osin hieman kyseenalainen maine tungoksen ja ahtauden takia. Tosiasiahan on, että laiva on suurin piirtein samankokoinen kuin Superstar ja Star, mutta matkustajia otetaan 500 enemmän. Tällä on vaikutuksensa - erityisesti silloin, kun on hakenut lautasellisen ruokaa Blue Delistä. Ruokailupaikkaa on etsittävä usein keulan Red Rose -baarin perukoilta saakka. Näin oli tälläkin kertaa. Ruoka itsessään on hyvää ja maistuvaa, ja vaihtoehtoja on mukavasti.

Lauantaiaamuna laivalla olikin sitten rauhallisempaa. Aamupuuroa sai järkevään hintaan Blue Delistä, ja sitä sai syödä kaikessa rauhassa. Myymälässäkin sai kierrellä melko vapaasti, jonottamatta. Valikoima teki myönteisen vaikutuksen.

Viking XPRS:ää voisi toistekin käyttää hotellin korvikkeena.

Paljon aikaa on vierähtänyt ilman sanaakaan blogissani. Ajattelin tiivistää viimeiset kolme kuukautta kolmeen kuvaan.

Heinäkuussa olin Brysselissä. Keskeisimpiä muistoja on suklaakaupoissa käynti - tässä vuorossa Lindt. Enemmän Brysselistä omalla sivullaan.

Elokuu kului rentoutuessa Arskan ja musiikin parissa hektisen heinäkuun jälkeen.

Syyskuussa valokuvausharrastukseni sai uuden ulottuvuuden, kun hankin ensimmäisen primeni eli kiinteäpolttovälisen objektiivin. Kyseessä on monien kuvaajien suosikki EF 50/1.4. Suuren valovoiman myötä tällä putkella saa muotokuvia, joissa kohde erottuu hyvin taustasta. Tässä yksi koeotos Arskasta.

Takana on ehkä paras juhannuskonferenssi koskaan! Sain nauttia todella monien mukavien ihmisten tapaamisesta, tasokkaasta musiikista, sisällökkäistä puheista ja paljosta muusta. Tässä on muutamia kuvatunnelmia keskeisistä asioista.

Näkymä juhlakentältä kohti Aikataloa ja Iso Pata -ruokalaa. Epävakainen sää ei nytkään vaikuttanut kävijämäärään, joka oli n. 30 000.

Joissakin kokouksissa koettiin vauhdikkaita tilanteita. Huumorintajua ei helluntaipastoreilta useinkaan puutu!

Lähetysjärjestö Fidan osasto Missioteltassa on minulle kuin koti. Fida toimii noin 60 maassa, ja lähetystyöntekijöitä sillä on 270.

Menevää musiikkimeininkiä pääteltassa. Tässä soittaa joensuulainen Kikkis & Kicks.

Yksi kiinnostavimmista tilaisuuksista oli avioliittoaiheinen keskustelufoorumi, jossa mukana oli tuore sisäministeri Päivi Räsänen. Muut panelistit olivat Tiina Lähdemäki, Veli-Matti Kärkkäinen ja Esa Hyvönen.

Kuukausi sitten ilmestyi Abban Super trouper -albumin Deluxe-painos, ja olen nyt sitä nämä viikot kuunnellut.

Sisältönä on alkuperäisen vuonna 1980 julkaistun albumin lisäksi singlekappale Elaine, käyttämättä jäänyt 1990-luvulla ensimmäisen kerran julkaistu Put on your white sombrero sekä kaksi espanjankielistä kappaletta. Lisäksi arkistoista on löydetty On and on and on -kappaleen pitkä versio stereona. Tämä on ollut hukassa pitkään. Thank you for the music -boksi sisälsi tämän version monona.

Äänentason suhteen on menty selvästi eteenpäin. Masterointi on tehty ensimmäisiin Deluxe-levyihin verrattuna paljon paremmin alkuperäistä kunnioittaen. Musiikkia ei ole kompressoitu, eikä volyymi ole liian kova - leikkautumista ei tapahdu. Bassoa on aika paljon, mutta niin alkuperäisellä levyllä oli kai tarkoituskin.

Carl Magnus Palmin kirjoittama tekstivihkonen on informatiivinen. On hienoa, että taustatiedoissa ei ole turvauduttu vanhoihin kommentteihin, vaan Abban jäseniä on haastateltu tuoreeltaan (viime vuonna) tätä julkaisua varten.

DVD:llä on tv-ohjelmia ja promovideoita sekä albumin kansikuvan kuvauksista koostettu dokumentti. Nämä ovat ihan kiintoisia, ja erityisesti ennennäkemätön materiaali antaa aina hyvän säväyksen.

Itse alkuperäinen albumi on Abban jäsenten mielestä ehkä heidän paras levynsä. The winner takes it all, Agnethan ja Björnin erosta (ainakin osittain) kertova kappale, on yksi parhaista koko uralla. Siinä ja koko albumilla kuullaan tekstien syventyminen alkuaikoihin verrattuna. Aihepiirit ovat laajentuneet kiertue-elämän varjopuolista yhteiskunnallisiin teemoihin.

Musiikillisella puolella syntetisaattorit hallitsevat äänikuvaa. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut korvata aitoja soittimia vaan luoda aivan oma soundinsa. Kiintoisaa on myös, että Voulez-vous'n discotyylistä on jäljellä oikeastaan vain Lay all your love on me.

Kaiken kaikkiaan siis todella hieno paketti on kyseessä! Seuraavaksi ajatukset ja odotukset suuntautuvat väistämättä siihen, tuleeko The visitors -levystä Deluxe-painos lähivuosina...