Blogi

Käväisin ex tempore -tyyliin päiväristeilyllä Tallinnassa. En olekaan tällaista matkaa tehnyt neljään kuukauteen. Matkasin Starilla Tallinnaan ja Baltic Princessillä takaisin - tuttu resepti jo heinäkuulta 2008.

Vaikka oli lauantai, meininki oli yllättävän rauhallinen. Ounastelin paljon pahempaa, mutta örvellyshäiriötä ei ollut paljoakaan.

Elämyksellisintä antia oli syönti Baltic Princessin Grill Housessa. Siellä oli Black Rock Grill -niminen teema-ateria, jossa eteen tuotiin 400-asteiseksi kuumennettu laavakivi, jossa asiakas sai paistaa ruokansa itse. Valitsemani tonnikala kypsyi nopeasti ja erittäin mureaksi.

Tämä oli ensimmäinen Tallinnan-matka uuden järjestelmäkameran kanssa. Nappasin muutamia kuvia, ja ne onnistuivat hyvin. Tosin sekä Star että Baltic Princess näyttivät täsmälleen samanlaisilta kuin aina aiemminkin.

Aina välillä haikailen, että olisinpa aloittanut laivaharrastajan aktiiviuran edes muutamia vuosia aikaisemmin. Erityisesti Regina Baltica ja Vana Tallinn olisi ollut kiva kokea steriilien Starin ja Baltic Princessin sijaan.

Keräsin muutaman hyvän Tukholmaan liittyvän vinkin, joita voi suositella. Nämä perustuvat paljolti heinäkuussa tekemäämme noin viikon matkaan.

1. Vaxholm: Viehättävä pieni saaristokaupunki noin tunnin matkan päässä keskustasta. Kahviloita, putiikkeja ja tyylikäs raatihuone. Waxholmsbolagetin erinomaiset ja usein esteettömätkin laivat lähtevät Tukholman keskustan Strömkajenista.

2. Suklaaostoksia: NK-tavaratalon alakerran suklaaosastolla on mainio valikoima. Myös Åhlensin kellarin Hemköp-ruokakaupassa kannattaa käydä, sillä siellä on Lindtin suklaista makuja, joita ei Suomessa myydä.

3. Östermalmin kauppahalli: Koristeellisessa miljöössä on paljon lähiruokaa sekä käsintehtyjä suklaakonvehteja. Kauppahallin lähistöllä Stureplanin alueella on paljon ökytason merkkiliikkeitä.

4. Pakolliset turistirysät kuten Gamla stanin Västerlånggatan ja uudemman puolen Drottninggatan ovat pullollaan viehättäviä ravintoloita ja kahviloita. Esimerkiksi Buon Appetito tarjoaa hyvää ruokaa.

5. Paluumatka päivävuorolla Tukholmasta Turkuun Silja Europalla. Maisemien ihailu laivan valtavista ikkunoista on aikaisen nousun väärti!

Vietin juhannuksen tuttuun tapaan helluntaiherätyksen juhannuskonferenssissa Keuruulla. Tässä muutama otos sieltä

Juhannuskonferenssiin Keuruulle Iso Kirja -raamattuopiston alueelle kokoontuu joka juhannus yli 30 000 ihmistä.

Missioteltassa esitellään helluntaiseurakuntien järjestöjen ja yhdistysten toimintaa. Näistä ehkä tärkein on lähetysjärjestö Fida, joka on erityisen lähellä sydäntäni.

Juhannuskonferenssin 65-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettiin juhlakonsertti, jonka esiintyjänä oli Carola Häggkvist.

Tasan kaksi vuotta sitten olimme Helsingissä Hartwall Areenalla Céline Dionin konsertissa. Nyt, jo yli vuosi Taking chances -kiertueen päättymisen jälkeen, kiertueesta on julkaistu dvd- ja cd-tallenteet.

Taking chances -kiertue alkoi 14.2.2008 Etelä-Afrikasta ja päättyi hieman yli vuoden kuluttua. Konsertteja oli yhteensä 132, ja kiertue oli vuoden menestyneimpiä ja rahakkaimpia. Yleisöä oli kaikkiaan kolme miljoonaa.

Toukokuussa ilmestyneitä dvd+cd-settejä on kaksi. Englanninkielisen painoksen kuvaukset tehtiin Bostonissa 12. ja 13. elokuuta 2008, ja ranskankielisen version kuvauspaikkana oli Montreal elo-syyskuun vaihteessa.

Bostonin konsertit olivat kiertueen ensimmäiset Pohjois-Amerikassa pidetyt. Siinä vaiheessa takana oli jo puoli vuotta Etelä-Afrikassa, Aasiassa, Australiassa ja Euroopassa. Dvd sisältää kutakuinkin kokonaisen konsertin, mutta I'm your angel on poistettu. Cd-levyltä puuttuu useampikin kappale: I'm alive, Fade away, Pour que tu m'aimes encore sekä Queen-medley, We will rock you ja The show must go on. Myös introa on saksittu huomattavasti.

Kokonaisuus on hyvä ja antaa edustavan kuvan kiertueesta. Esitykset ovat onnistuneita. Kappalelistakin on juuri sellainen kuin se oli suurimmassa osassa konsertteja. Taltioinnit on tehty sopivasti kiertueen keskivaiheilla, kun kokonaisuus on hioutunut hyväksi, ja kiertueen lopussa mahdollisesti ilmennyt väsymys ei vielä vaivaa.

Asiaan perehtyneiden parissa on myös käyty keskustelua, ovatko esitykset todellakin aidoissa tilanteissa taltioituja live-versioita vai onko Céline käynyt jälkikäteen studiossa parantelemassa konserttiäänityksiä. Erityisesti sellaisten esitysten, joissa Célinen tiedetään käyttäneen playbackiä, ylle on heitetty varjoa.

Oli miten hyvänsä, Célinen ääni kuulostaa hienolta ja vahvalta, ja erilaiset laulut tuovat sen eri värejä ja monipuolisuutta esiin. Hänen esiintymisensä on näyttävää, kaunista ja hauskaakin.

Ranskankielisellä 31.8. ja 1.9. kuvatulla dvd:llä on koko konsertti lukuunottamatta The power of lovea. Cd:ltä on jätetty pois New Mego's flamenco -välisoitto, Eyes on me, I'm alive, My love, Queen-medley sekä Love can move mountains. Intro on cd:llä pitempi kuin englanninkielisen levyn versio. Ranskankielisen setin takakannessa on pari lapsusta: dvd:llä oleva Eyes on me puuttuu kappalelistasta ja We will rock you -kappaleen nimen you jäänyt pois.

Suurin osa englanninkielisistä kappaleista on levyillä identtisiä – toisin sanoen ne on koostettu kaikkien neljän konsertin materiaaleista. Tällaisia kappaleita on kymmenkunta. Onneksi kummallakin dvd:llä on kuitenkin monia esityksiä, joita toisella ei ole – englanninkielisistä The power of love, hittisikermä, Shadow of love, Fade away ja The prayer ja ranskankielisistä J'irai où tu iras, Destin, Et s'il n'en restait qu'une (je serais celle-là), L'amour existe encore, Dans un autre monde, Je sais pas ja S'il suffisait d'aimer.

Ranskankieliset esitykset kuulostavat, kuten lähes aina, yleisväriltään paremmilta ja innokkaammilta kuin englanninkieliset. Tunnetta on enemmän. Itse sävellykset ja sanoituksetkin ovat erinomaisia, vaikka ei konserttien englanninkielisissäkään kappaleissa huonoja ole. Käsitykseni on myös, että Céline ei käytä playbackiä missään ranskankielisissä kappaleissa.

Kokonaiskuva kiertueseteistä on siis myönteinen. Olisi kuitenkin ollut hienoa, jos dvd:ille olisi laitettu muutamia kiinnostavia bonuksia. Tällaisia olisivat olleet kiertueen Etelä-Afrikan, Aasian ja Australian konserteissa esitetyt That's just the woman in me sekä I've got the music in me, vain Japanissa esitetty A world to believe in, vain Tukholmassa esitetty A song for you sekä vain Antwerpenissä esitetyt On ne change pas ja Tout l'or des hommes.

Kun musiikkia kuuntelee koko ikänsä, sen ohessa löytää kaikenlaista kiinnostavaa tietoa. Yksi tällainen ulottuvuus on, että monilla lempilaulajillani on kytköksiä toisiinsa. Tässä on niistä muutamia.

Céline Dionin vuoden 2003 hitti I drove all night oli alun perin tehty Roy Orbisonille. Orbisonin versio, joka viimeisteltiin vuonna 1987 äänitetyn demon pohjalta laulajan kuoleman jälkeen ja julkaistiin vuonna 1992. Chris de Burgh taas coveroi Orbisonin In dreams -kappaleen levyllä Beautiful dreams (1995).

Orbisonin postuumisti vuonna 1989 julkaistulla Mystery girl -levyllä kuultava Careless heart sisältää useita yhteyksiä. Roy kirjoitti kyseisen kappaleen yhdessä Diane Warrenin ja Albert Hammondin kanssa. Useat Célinen hiteistä (mm. Because you loved me 1996 ja Love can move mountains 1992) ovat Warrenin käsialaa.

Hammond taas teki Chris de Burghin kanssa The snows of New York -kappaleen 1994. Hammond on myös toinen tekijöistä parissa Célinen levytyksessä: Just walk away (The colour of my love, 1993) ja When I need you (Let's talk about love, 1997).

Orbisonin konsertissa A Black & white night (1987) taustalla oli Elvis Presleyn 1970-luvun livebändin ydinjoukko - kitaristi James Burton, pianisti Glen D. Hardin, rumpali Ronnie Tutt ja basisti Jerry Scheff.

Useimmilla Chris de Burghin levyillä soolokitaraa soittava Phil Palmer osallistui myös Céline Dionin ensimmäisen englanninkielisen levyn tekoon vuonna 1990, ja häntä kuullaan mm. yhdellä Célinen ensimmäisistä englanninkielisistä hiteistä Where does my heart beat now.

David Foster, joka toimi 1990-luvulla monilla levyillä Célinen tuottajana, oli 14 vuotta naimisissa Linda Thompsonin kanssa - Linda oli Elvis Presleyn tyttöystävä vuosina 1972-76. The power of the dream, Célinen esittämä vuoden 1996 kesäolympialaisten tunnari, on Fosterin ja Thompsonin (sekä Babyfacen) käsialaa.

Kenny Rogers levytti vuonna 1985 kappaleen, jonka kirjoittivat Linda Thompson sekä David Briggs, Elviksen pianistina 1970-luvulla toiminut mies. Rogersin mainiolla The gift -joululevyllä (1996) soittaa useita Elviksen taustalla olleita: koskettimissa Bobby Ogdin, joka oli Elviksen livebändissä tämän neljällä viimeisellä kiertueella vuonna 1977. Perkussioissa oli Farrell Morris ja orkesterisovituksien tekijänä Bergen White, jotka molemmat olivat mukana useilla Elviksen 1970-luvun studioäänityksillä.

Tein pitkästä aikaa päiväristeilyn Tallinnaan. Sain myös kokemieni laivojen listaan yhden lisää - Superfast VIII -aluksen.

Superfast VIII liikennöi alun perin Hanko-Rostock -linjalla. Tallinkin ostettua Superfastin kolme Itämerellä liikennöinyttä laivaa vuonna 2006 (Superfast VII, VIII ja IX) alukset ovat liikennöineet Rostock-Paldiski-Hanko -reitillä sekä Helsingistä Rostockiin ja Tallinnaan, kunnes liikenne viime joulun aikaan lopetettiin tappiollisuuden vuoksi. Yksi sisaruksista (IX) on vuokrattu Kanadaan, ja huhujen mukaan kaksi muutakin saattavat sinne päätyä.

Nyt maaliskuussa Superfast VIII sai tuurata määräaikaishuollossa ollutta Staria. Onnistuin pääsemään mukaan viimeisenä tällaisena päivänä eli maanantaina 29.3.

Superfast-aluksia on kaikkiaan kaksitoista. Ne ovat melko samanlaisia. VIII valmistui HDW-telakalta Saksasta vuonna 2001. Pituutta sillä on 203 m, leveyttä 25,4 m ja syväystä 6,5 m. 46 000 kW konetehon ja 28-29 solmun nopeuden turvin alus selvisi Saksan-liikenteessä reilun vuorokauden ylitysajalla. Autokansilla on tilaa lähes 2000 kaistametriä.

Olen matkustanut Superfast VII:llä pari kertaa Tallinnasta Helsinkiin. Nyt ihmisiä oli paljon enemmän, ja istumapaikat olivat todella vähissä - onhan alus vain reilulle 600 matkustajalle tarkoitettu yölaiva. Tilapulan helpottamiseksi aluksella kaupattiinkin hanakasti päivähyttejä, vain muutaman euron hintaan. Hyttejä aluksella on yhteensä hieman alle 200.

7. kannelle keskittyvät yleiset tilat sisältävät buffet-ravintolan ja sen edustalla olevan baarin, business loungena tällä matkalla toimineen à la carte -ravintolan, suurehkon keulabaarin ja kahvilan, infoaulan, kaksi pientä putiikkia, leikkihuoneen ja tupakkahuoneen. 10. kannella sijaitsevat pienet saunatilat. 6. kannella on alun perin ollut kokoustiloja ja disko, jotka toimivat nyt istumasalonkeina. Aluksella on kolme portaikkoa, joista kahden yhteydessä myös hissi.

Starilla ja Superstarilla ei tiettävästi ole luksushyttejä, joten käytinkin tilaisuutta hyväkseni ja varasin käyttööni De luxe -hytin. Sain tietooni, että hyttien ovien leveys olisi yli 70 cm, joten mahtuisin siitä hyvin. Mahduin kyllä mutta vain nipin napin, sillä ovien paksuus estää koko oviaukon leveyden hyödyntämisen. Tämä onkin yleisimpiä ongelmia laivojen hytteihin pyrkiessä.

Paluumatkalla oli hieman ongelmia, sillä lähtöselvityksessä minulle oli varattu eri hytti kuin menomatkalla. Periaatteessa identtiseen vieressä olevaan hyttiin en onnistunut mahtumaan. Minulle tarjottiin hienolta näyttävää isompaa nurkassa sijaitsevaa luksushyttiä, mutta oven takana oleva stoppari rajoitti oven aukeamisen niin, että en päässyt sisään.

Niinpä olin mennen tullen De luxe -hytissä 8001, joka on lähes keskellä alusta. Näkymät menosuuntaan olivat hyvät aluksen kahdesta ikkunasta. Vaaleasti sisustustetussa hytissä oli jääkaappi, taulu-tv, puhelin, kirjoituspöytä sekä pieni sohva ja nojatuoli.

Aluksella on kaksi invahyttiä, mutta ne oli hieman kyseenalaista vammaispolitiikkaa osoittaen otettu matkatavaransäilytyshuoneiksi. Myöskään ulkokansille ei ollut pääsyä kynnysten vuoksi. Sen sijaan hissit olivat kiitettävän suuria.

Kuvia:
Ulkokuvia
Sisäkuvia
Kuvia De luxe -hyteistä

Musiikkiharrastukseni kohosi eilen aivan uudelle tasolle, kun sain käyttööni Genelecin aktiivikaiuttimet.

Olen jo kauan haaveillut huipputason kaiuttimista. Entiset B&W:n kaiuttimetkin olivat mainiot, ja subbarista lähti ääntä, mutta vääristymät häiritsivät.

Hankin Geneleciltä DSP-sarjaan kuuluvat 8250A-kaiuttimet. Ne ovat lähikenttämonitorit, joita käytetään studioissa ja tarkkaamoissa. Kaiuttimet saivat vuonna 2007 TEC-palkinnon studiomonitoriteknologian luokassa. Musiikin ammattilaisten tavaraa siis!

Halusin nimenomaan DSP-kaiuttimet, sillä tällaisilla pystytään korjaamaan huoneen akustiikan tuomat vääristymät. Järjestelmää säädettäessä kaiuttimet päästävät testipyyhkäisyäänen, josta tietokone laskee kuuntelupisteessä olevan mikrofonin avulla huoneessa toteutuvan taajuusvasteen sekä säätää korjatun version.

Lopputuloksesta tuli suorastaan yllättävän hyvä. Taajuusvasteen käyrästä tuli tasainen eli eri taajuiset äänet kuuluvat tasapainossa ja luonnollisessa suhteessa. Insinöörin mukaan kaikissa studioissakaan ei päästä yhtä tasaiseen käyrään kuin täällä kodissamme!

Ero on huomattava. Aiemman laitteistoni joidenkin taajuuksien ylikorostuneet äänet, erityisesti särähtävä basso, ovat nyt muisto vain. Kahdeksan tuuman elementin ansiosta 8250A:n alapää ulottui mittauksen mukaan jopa 25 Hz asti -3 dB tasolla, joten subbarin tarve jäi olemattomaksi.

Äänen tarkkuus ja erottelukyky on nyt aivan uudella tasolla. Ehkä suurin ero on lauluäänen selkeydessä. Toinen huippukaiuttimille tyypillinen ominaisuus on stereokuvan tarkkuus sekä se, että kuulostaa siltä kuin kaiuttimien välissä keskellä olisi näkymätön keskikaiutin - siltä todellakin kuulostaa.

Olen tänään saanut jonkinlaiseen päätökseen nettisivujeni uudistukset. Esittely- ja harrastusosiot ovat nyt täysin uudet. Myös ulkoasu on saanut pieniä muutoksia osakseen.

Esittely-osa on kutistunut usean sivun verran. Tähän sisältyy eräänlainen missiologinen oivallus. Aiemmin pidin tärkeänä, että uskostani kertovat tekstit olivat omalla sivullaan, mutta tästä lähtien ne ovat osa yhtä ja ainoaa esittelysivua, jossa kerron itsestäni. Näin on siksi, koska usko ei ole yksittäisen sivun tavoin erillinen lokeronsa, jonka ehkä vain harvat vaivautuvat lukemaan, vaan se on erottamaton osa siitä, kuka olen ja mitä elämääni kuuluu.

Olen jo kauan halunnut kertoa musiikkiharrastuksestani tarkemmin. Nyt olen valottanut mielestäni oleellisimpia asioita siitä, mitä kiinnostukseni musiikkiin on. Myös laivatavaran keräily tulee nyt paremmin kartoitetuksi kuvien avulla.

Osiota muokatessani pohdin, että elämässäni olisi myös yhtä ja toista muuta, joka innokkuuden ja asiaan paneutumisen johdosta ajoittain saattaa hipoa harrastus-määritelmän rajoja. Tällaisia olisivat esimerkiksi viehätys kahviloissa käymiseen sekä Serranon perhe -sarjasta pitäminen sen loistavien näyttelijöiden ja huumorin ansiosta. Jotkut luokittelisivat järjestyönkin kuten Hengityslaitepotilaat ry -yhdistyksen hallituksessa toimimisen harrastukseksi. Myös kiinnostusta psykologiaa kohtaan voisi sanoa harrastukseksi, sillä se on johtanut aineopintoihin saakka avoimessa yliopistossa.

Viime kesänä laitoin blogiini kuvia otsikolla Kesä Hervannassa. Nyt on talviaiheen vuoro. Chris de Burghin When winter comes taustaksi, ja tunnelma on osuva.

Blogikirjoitukset ovat viime aikoina jääneet vähemmälle. On tapahtunut niin paljon, että olisi mahdotonta pitää tätä palstaa ajan tasalla.

Nyt on joulukuu, ja meneillään on ehkä elämäni paras aika, täyttyneiden haaveiden aikakausi. Olen viettänyt rakkaan vaimoni kanssa hieman yli kaksi kuukautta Ranskassa. Asemapaikkanani on ollut jo yksistään matkan arvoinen Lille, ja mainioiden liikenneyhteyksien myötä nähdyksi ovat tulleet myös Pariisi, Bryssel ja pikaisesti myös Antwerpen.

Nähtävää ja koettavaa on ollut valtavasti. Mielessä on roppakaupalla kokemuksia, hienoja hetkiä ja ehkä myös maailmankuvan avartumista. Rohkeutta ja kielitaitoakin lienee karttunut.

Kun ensi viikolla palaan Suomeen, saavun kotiin iloisena ja kiitollisena kaikesta tästä!

--

Keeping my website updated has not been a priority during this fall. The reason is that so much has happened that it would have been impossible to keep everything fresh.

The time I'm living now is probably the best time of my life so far, a time of dreams come true. For the past 2½ months I have lived in Lille, France, with my beloved wife. Lille alone would have been worth a trip, but thanks to the excellent connections I have seen also Paris, Brussels and briefly also Antwerpen.

There has been a lot to see. My mind is full of new experiences, happy moments and hopefully also my perspective is now wider. I think I've gained also courage and some language skills.

When I return to Finland next week, you will see a happy and very grateful man!

--