Blogi

Musiikkiharrastukseni kohosi eilen aivan uudelle tasolle, kun sain käyttööni Genelecin aktiivikaiuttimet.

Olen jo kauan haaveillut huipputason kaiuttimista. Entiset B&W:n kaiuttimetkin olivat mainiot, ja subbarista lähti ääntä, mutta vääristymät häiritsivät.

Hankin Geneleciltä DSP-sarjaan kuuluvat 8250A-kaiuttimet. Ne ovat lähikenttämonitorit, joita käytetään studioissa ja tarkkaamoissa. Kaiuttimet saivat vuonna 2007 TEC-palkinnon studiomonitoriteknologian luokassa. Musiikin ammattilaisten tavaraa siis!

Halusin nimenomaan DSP-kaiuttimet, sillä tällaisilla pystytään korjaamaan huoneen akustiikan tuomat vääristymät. Järjestelmää säädettäessä kaiuttimet päästävät testipyyhkäisyäänen, josta tietokone laskee kuuntelupisteessä olevan mikrofonin avulla huoneessa toteutuvan taajuusvasteen sekä säätää korjatun version.

Lopputuloksesta tuli suorastaan yllättävän hyvä. Taajuusvasteen käyrästä tuli tasainen eli eri taajuiset äänet kuuluvat tasapainossa ja luonnollisessa suhteessa. Insinöörin mukaan kaikissa studioissakaan ei päästä yhtä tasaiseen käyrään kuin täällä kodissamme!

Ero on huomattava. Aiemman laitteistoni joidenkin taajuuksien ylikorostuneet äänet, erityisesti särähtävä basso, ovat nyt muisto vain. Kahdeksan tuuman elementin ansiosta 8250A:n alapää ulottui mittauksen mukaan jopa 25 Hz asti -3 dB tasolla, joten subbarin tarve jäi olemattomaksi.

Äänen tarkkuus ja erottelukyky on nyt aivan uudella tasolla. Ehkä suurin ero on lauluäänen selkeydessä. Toinen huippukaiuttimille tyypillinen ominaisuus on stereokuvan tarkkuus sekä se, että kuulostaa siltä kuin kaiuttimien välissä keskellä olisi näkymätön keskikaiutin - siltä todellakin kuulostaa.

Olen tänään saanut jonkinlaiseen päätökseen nettisivujeni uudistukset. Esittely- ja harrastusosiot ovat nyt täysin uudet. Myös ulkoasu on saanut pieniä muutoksia osakseen.

Esittely-osa on kutistunut usean sivun verran. Tähän sisältyy eräänlainen missiologinen oivallus. Aiemmin pidin tärkeänä, että uskostani kertovat tekstit olivat omalla sivullaan, mutta tästä lähtien ne ovat osa yhtä ja ainoaa esittelysivua, jossa kerron itsestäni. Näin on siksi, koska usko ei ole yksittäisen sivun tavoin erillinen lokeronsa, jonka ehkä vain harvat vaivautuvat lukemaan, vaan se on erottamaton osa siitä, kuka olen ja mitä elämääni kuuluu.

Olen jo kauan halunnut kertoa musiikkiharrastuksestani tarkemmin. Nyt olen valottanut mielestäni oleellisimpia asioita siitä, mitä kiinnostukseni musiikkiin on. Myös laivatavaran keräily tulee nyt paremmin kartoitetuksi kuvien avulla.

Osiota muokatessani pohdin, että elämässäni olisi myös yhtä ja toista muuta, joka innokkuuden ja asiaan paneutumisen johdosta ajoittain saattaa hipoa harrastus-määritelmän rajoja. Tällaisia olisivat esimerkiksi viehätys kahviloissa käymiseen sekä Serranon perhe -sarjasta pitäminen sen loistavien näyttelijöiden ja huumorin ansiosta. Jotkut luokittelisivat järjestyönkin kuten Hengityslaitepotilaat ry -yhdistyksen hallituksessa toimimisen harrastukseksi. Myös kiinnostusta psykologiaa kohtaan voisi sanoa harrastukseksi, sillä se on johtanut aineopintoihin saakka avoimessa yliopistossa.

Viime kesänä laitoin blogiini kuvia otsikolla Kesä Hervannassa. Nyt on talviaiheen vuoro. Chris de Burghin When winter comes taustaksi, ja tunnelma on osuva.

Blogikirjoitukset ovat viime aikoina jääneet vähemmälle. On tapahtunut niin paljon, että olisi mahdotonta pitää tätä palstaa ajan tasalla.

Nyt on joulukuu, ja meneillään on ehkä elämäni paras aika, täyttyneiden haaveiden aikakausi. Olen viettänyt rakkaan vaimoni kanssa hieman yli kaksi kuukautta Ranskassa. Asemapaikkanani on ollut jo yksistään matkan arvoinen Lille, ja mainioiden liikenneyhteyksien myötä nähdyksi ovat tulleet myös Pariisi, Bryssel ja pikaisesti myös Antwerpen.

Nähtävää ja koettavaa on ollut valtavasti. Mielessä on roppakaupalla kokemuksia, hienoja hetkiä ja ehkä myös maailmankuvan avartumista. Rohkeutta ja kielitaitoakin lienee karttunut.

Kun ensi viikolla palaan Suomeen, saavun kotiin iloisena ja kiitollisena kaikesta tästä!

--

Keeping my website updated has not been a priority during this fall. The reason is that so much has happened that it would have been impossible to keep everything fresh.

The time I'm living now is probably the best time of my life so far, a time of dreams come true. For the past 2½ months I have lived in Lille, France, with my beloved wife. Lille alone would have been worth a trip, but thanks to the excellent connections I have seen also Paris, Brussels and briefly also Antwerpen.

There has been a lot to see. My mind is full of new experiences, happy moments and hopefully also my perspective is now wider. I think I've gained also courage and some language skills.

When I return to Finland next week, you will see a happy and very grateful man!

--

Tampere-Helsinki, Helsinki Vuosaari-Gdynia/Puola-Travemünde/Saksa

Travemünde-Lübeck-Hamburg-Köln-Bryssel-Lille

Ahvenanmaan kierroksen kohokohta oli perjantaina, kun matkustin Cinderellalla ja Gabriellalla Tukholmaan ja heti takaisin. Nyt on viimeinenkin aukko sivistyksessä paikattu Viking Linen laivojen osalta, kun näin Cinderellan ensimmäistä kertaa.

Vuonna 1989 valmistunut Cinderella lienee Vikingin lippulaiva - se on suurin ja ehkä kauneinkin. Hyvää laivalla on, että sen käytävät ovat selvästi leveämpiä kuin vaikkapa Splitin sisaruksilla. Jopa yökerhokin kolmen kannen korkuisena on helppokulkuinen ja tilava.

Vallan mainiota laivalla on korkea lattiasta kattoon usean kannen yli ulottuva ikkuna laivan keskellä. 11. kannella sijaitseva talvipuutarhana joskus tunnettu paikka tosin vaikutti autiolta - tälle voisi keksiä jotain käyttöä.

Vastikään kesäkuussa laivalle tehtiin muutamia uudistuksia. Hyvän säväyksen toi uusittu Nöjescafe sekä sen vieressä ollut pieni myymälä, joka oli avoin ja valoisa tila. Laivassa on kuitenkin paljon jäljellä 1980-luvun tunnelmaakin mm. marmoripintojen ja atriumin osalta, joten lievä tilkkutäkkifiilis paikoin tulee.

Sain käyttööni aivan uuden hytin. 9. kannen keulassa olevan saunasviitin sauna ja pesuhuone oli hajotettu ja niistä tehty uusi tilava Lyx A -hytti. Varmaankin juuri tämän historian takia hytissä oli poikkeuksellisen leveä ovi, ja wc:n lattia oli samalla tasolla muun hytin kanssa. Vähältä piti, ettei tässä saatu Itämeren ensimmäistä luksus-invahyttiä! Se olisi saattanut olla mahdollista pienin muutoksin.

Paluumatkan Gabriellalla olen ollut edellisen kerran viisi vuotta sitten. Uutta oli täälläkin - kaikille Tukholman-laivoille yhteisten Food garden -uudistusten ohella myös laajennettu myymälä sekä sen myötä discon paikalle siirtynyt kahvila olivat uutta.

Söin Cinderellalla Tapas-ravintolassa kalkkunalla täytettyä uuniperunaa ja Gabriellalla Food gardenissa kuhaa. Molemmat kiitettävän makuisia annoksia.

Kaikeksi onneksi viikon tuulisin päivä sattui juuri perjantaille. Jonkin verran Ahvenanmerellä keinuttikin.

Meneillään on kesäinen matka Ahvenanmaalle. Kolmen vuoden takaiselta matkalta jäi mieleen useita paikkoja, joihin nyt olen palannut.

Ensimmäinen kohde oli Kökar. Suomen eteläisin kunta viehättää karulla luonnollaan. Joka puolella voi ihailla luonnon omia luiskia - niin hyvin nuo kalliot soveltuvat sähkärillä ajamiseen.

Pääosan ajasta varasin Maarianhaminassa olemiseen. Kaupunki on mainio lyhyine etäisyyksineen ja kauniine esplanadeineen. Pienenpieni kävelykatu on kiva ja saa kaupungin tuntumaan citymäiseltä vaikka onkin jopa Lapuaa pienempi.

Viime visiitillä ajanpuutteeseen kaatunut länsisataman rannasta alkavan luontopolun löytäminen onnistui viimein. Sieltä käsin sainkin nyt Turun-laivojen osalta parhaimmat laivakuvani.

Åland-kierros onkin kartuttanut laivamatkailukokemuksia. Alkumatkasta tutuksi tuli Gudingen sekä pikavisiitillä Föglöön Knipan. Vanhahkoista Ålandstrafikenin aluksista on mainittava, että tilat ovat hivenen ahtaita, mutta onneksi sähkärin jalkalaudat irrottamalla onnistuin mahtumaan hissiin ja pääsemään matkustajatiloihin.

Kierros täällä Kongossa, kuten Ahvenanmaata leikkisästi kutsutaan, on jo kääntymässä loppua kohti, mutta vielä muutama uusi kokemus mahtunee mukaan. Niistä kirjoittelen viikonvaihteessa lisää.

Sade ropisee vaunun kattoon, kun kuuntelen Juhannuskonferenssin viimeistä iltakokousta. Koleasta säästä huolimatta juhannuksen vietto Keuruulla on sujunut hyvin. Olen suhannut telttojen sekä kahvila- ja myymälätilojen väliä. Teltoissa on ollut yllättävänkin lämmintä. Silmämääräisesti arvioiden huono sää ei ole haitannut ketään muutakaan - kyllä yleisöä hyvinkin se tavanomainen 30 000 täällä on ollut.

Jo aiempinakin vuosina olen huomannut, että kotoisimmaksi tunnen oloni missioteltassa. Sinne on kerätty helluntaiherätyksen monien eri työmuotojen esittelypisteet, joista leijonanosan valtaa Fida ja tietenkin lähetyskahvio. Satojen ihmisten pakkautuminen sadetta pitämään sekä eri puolilta maailmaa lähetystyön esittelypisteiden myötä ilmenevä erilaisten kulttuureiden ja kielien rikkaus yhdistettynä lähetyskahvion korviahuumaavaan puheensorinaan tuo vaikutelman hallitusta kaaoksesta. Tämä on hengellinen kotini!

Olen vuosien varrella puuhastellut kaikenlaista herätysliikkeeni piirissä, ja tämän myötä tunnen kuuluvani "kalustoon" enkä ole vain katselemassa: Missioteltassa on myös mm. Vammaispalvelu-osasto, jonka toimikunnassa olen jo vuosia ollut työtä edistämässä. Samoin parivuotinen kolumnistin pesti näkyy vieläkin. Vähän väliä tulee kommenttia ja palautetta kirjoituksista.

Konferenssin parhaita hetkiä ovat olleet juhannusaattona musiikkijuhlassa Pekka Simojoen esiintymisen seuraaminen rakkaan puolison kanssa sekä lähetyskokous.

Olin eilen rakkaan puolisoni kanssa Helsingissä Kynnyksen ja Aspan järjestämässä kouluttajakoulutuksessa, joka koski henkilökohtaisen avustajan käyttöön liittyvää työnantajuutta. Päivästä jäi päällimmäisenä mieleen, kuinka leväperäisesti asiat nykytilanteessa ovat. Kävi ilmi, että monet kunnat toimivat laittomasti.

Jotkut kaupungit toimivat suoraan palkanmaksajina avustajille - se on laissa kielletty. Jotkut kunnat maksavat tuntityöläisten palkan kerran kuussa - laki määrää, että palkka on maksettava kahdesti kuussa. Jotkut kaupungit vaativat avustajien käyttäjiä toimittamaan sairauslomia koskevia tietoja - laki kieltää työnantajaa (=avustajan käyttäjä) luovuttamasta tietoja ulkopuolisille.

Tällainen on jatkunut Suomessa jo vuosikausia. Osa avustajien tarvitsijoista ei edes tiedä toimineensa laittomasti kenties jo vuosikymmeniä. Luultavasti osa kuntien sosiaalityöntekijöistäkään ei tiedä toimivansa vastoin lakia.

On mielenkiintoista, että kukaan ei ole puuttunut tähän - periaatteessahan nämä rikkomukset eivät ole keneltäkään pois. Kuitenkin jonkun on vastattava siitä, että kunnissa ja sosiaali/perusturvatoimistoissa annetaan mennä läpi päätöksiä, joita Suomen laki ei hyväksy. Nähtäväksi jää, miten 1.9. voimaantuleva vammaispalvelulain muutos mahdollisesti muuttaa toimintatapoja.