Blogi

Pari päivää sitten palasin matkalta. Harjoitin turismia Porissa, Uudessakaupungissa, Naantalissa, Forssassa, Riihimäen seudulla ja Lahdessa.

Parhaimman vaikutuksen teki Naantalin vanha kaupunki ja sen puutaloidylli. Uudenkaupungin puutalokorttelitkin olivat kauniita.

Satamakaupungeissa on aina kiva kierrellä, olivatpa ne rannikolla tai sisävesillä. Laivakuvagalleriaan on lähipäivinä tulossa kuvat höylaiva Ukko Pekasta, siipiratasalus Vellamosta ja parista muusta.

Esteettömyyskokemuksista mainittakoon Yyterin näkötorni, joka oli melko hauska tapaus. Tornin juurella olevalle tasanteelle oli hyvät luiskat. Tornin ovella oli pari porrasta. Sisällä oli hissi. Sitten ylhäällä oli vielä kymmenen porrasta hissistä tulon jälkeen.

Matka jatkunee noin viikon kuluttua.

Juhannus vilahti jälleen ohi. Aika kului perinteisesti Keuruulla. Ei-helluntailaisille kerrottakoon, että siellä pidetään joka juhannus helluntailaisten Juhannuskonferenssi, johon osallistuu vuosittain noin 30 000 ihmistä. Tapahtuma järjestetään Iso Kirja -raamattuopiston alueella.

Jälleen törmäsin kymmeniin ja kymmeniin tuttuihin pitkin aluetta kulkiessani. Ilahduttavaa on, että sain paljon palautetta ja rohkaisua kolumnistin tehtävässäni.

Terveisiä kaikille minua moikanneille!

Maanantaina olin 13 500 muun kanssa Hartwall Areenalla seuraamassa, kun Céline Dion esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa.

Ruotsalainen Calaisa oli lämmittelybändinä. Itse päätähden osuus kesti karvan verran alle kaksi tuntia. Bändi, taustalaulajat ja tanssijat viihdyttivät yleisöä Dionin asunvaihtojen ajan.

Show oli erittäin näyttävä ja hieno kokonaisuus. Kaikki oli tietenkin hyvin suunniteltua ja tarkasti harjoiteltu, mikä saa spontaaniudentunteen uupumaan. Pienenpienet virheet kuitenkin toivat sen tärkeän elävyyden ja livetilanteen tunteen. Joku viisas onkin sanonut, että amatöörit tekevät virheettömiä esityksiä kun taas ammattilaiset eivät.

Uuden Taking chances -levyn synkeämmät biisit kuten Alone, Shadow of love ja Fade away rokkasivat hienosti. Konsertin herkimpiä hetkiä olivat My love -kappaleen säkeet "I would give all I am to you - would you do the same for me?" mitkä herkistivät laulajankin kyynelehtimään.  

Osa vanhemmista kappaleista kuten All by myself esitettiin alkuperäistä alemmassa sävellajissa. It's all coming back to me ja varsinkin To love you more olivat harmillisen lyhennettyjä versioita. I'm alive oli puolihuolimaton ja vetelä esitys. Sen sijaan konsertin avauskappale I drove all night oli kiitettävä suoritus. 

Pienenä erikoisuutena oli virtuaaliduetto Andrea Bocellin kanssa. The prayer on esitetty tällä kiertueella Suomen lisäksi ainoastaan Hollannissa ja Tanskassa.

Mietiskelen menneitä kuukausia. Ensi viikolla tulee viisi kuukautta Tampereella asumista täyteen. Vieläkin silloin tällöin havahdun, kuinka paljon elämäni on muuttunut, kun mietin, mitä kaikkea uutta minulla on verrattuna vaikkapa viime kesään.

Oma koti, oma rauha, omat aikataulut... Joillekin ne ovat pieniä asioita, mutta silti. Vaikka masennukseen vaipunut mieleni vielä muutama vuosi sitten uskotteli muuta, nyt olen tässä. Toisin kuin silloin, minusta tuntuu nyt, että elämä on elämisen arvoista. Nyt päivät maistuvat elämältä.

Kaiken tämän johdosta muuttuneen elämäni tunnuslaulu voisi olla tämä:

http://www.youtube.com/watch?v=CCOSWkrmb1E

Tänään on tapahtunut jälleen yksi pieni edistys kotiutumisessa. Sain vihdoin laajakaistan, joten enää ei tarvitse puuhastella mokkulan kanssa ja vaihdella sitä koneesta toiseen. Samalla liityin Wippies-nettijakoleiriin.

Huomisesta lähtien taas en enää tarvitse avaimia, kun ympäristönhallintalaitefirma asentaa ovienavauslaitteet kuntoon.

Perjantaina sain makuuhuoneeseeni uudet äänentoistolaitteet. Nyt kuuntelen musiikkia Harman/Kardonin viritinvahvistimen ja dvd-soittimen sekä Bowers & Wilkinsin kaiuttimien avulla. Viimeisten parin päivän aikana olen kuunnellut kymmenkunta levyä ja havainnoinut hankintoideni laatua ja toimivuutta.

Vanhempani ja vanha kissani Iikka olivat eilen käymässä. Iikka tutustui ensimmäistä kertaa omaan kotiiini. Tarkastettuaan jokaisen nurkan se hyväksyi asuntoni ja asettui sänkyyni nukkumaan - aivan kuin 11½ vuoden ajan kotona Lapualla.

Havahduin tänään, kuinka olisin varmasti tullut hulluksi, jos musiikki ei voisi olla jokapäiväinen osa elämääni. Ellen voisi välillä istua edes puoleksi tunniksi ja keskittyä koko mielelläni musiikin kuunteluun, mieleni olisi tasapainoton ja epävakaa.

Musiikin tärkeyttä kuvastanee sekin, että tiistaina löysin itseni valitsemasta uutta äänentoistoa kotiini - tiedossa on Harman/Kardonin ja B&W:n vehkeitä.

Olin taas testaamassa uutta Tallinnan-laivaa: nyt on koettu TallinkSiljan m/s Superstar. Kokemus oli myönteinen!

Mielestäni aluksen tilat ovat tyylikkäitä. Italialaisuus näkyy ja kuuluu mukavasti ja antaa mukavaa vaihtelua suomalaisluomuksien keskelle. Ravintolakannella säväyttää niiden avaruus ja ilmavuus. Kulkeminen on aika helppoa, ja myös joillekin ikkunapaikoille pääsee.

Kolmen kannen korkuinen keulabaari ansaitsee erityismaininnan. Ylätasolta näkymä on todella hieno. Hieno on myös peräosan kaksi kantta korkea baari. Toisaalta "ilmatila" aiheuttaa sen, että istumapaikat ovat pienellä alalla ja siten aika tiukassa järjestyksessä.

Esteettömyydessä Superstar häviää Viking XPRS:lle. Minnekään ulkokansille ei pääse, ja inva-wc:t ovat perin vähissä. Toisaalta Superstarilla tavallistenkin hyttien ovet ovat hyväksyttävän leveitä.

Matkailu on mukavaa! Erityisen hyvältä tuntuu, kun voin palata omaan kotiin, joka alkaakin olla jo varsin valmiin näköinen. 

Tänään olen hetkeksi irrottautunut muuttotohinoista ja käynyt testaamassa uutukaisen, Viking XPRS:n, päiväristeilyllä Tallinnaan.

Olen lukenut laivasta jo paljon kommentteja, ja nyt totesin ne varsin paikkansapitäviksi. Viking XPRS on tilava ja ihan viihtyisä laiva. Sisustus on mukiinmenevä ja osin tyylikäskin. Ravintolatarjonta on à la carten puuttumista lukuunottamatta kattava. Myymälä on erittäin valoisa ja tilava. Ehkäpä eniten tunnelman vaihtumisen risteilypainotteisemmasta Rosellasta reittimatkalaiva XPRS:ään voi huomata yökerhosta, joka muistuttaa enemmänkin kahvilaa.

Joitakin epäkohtia laivassa on havaittavissa. Istumapaikkoja on laivan kokoon ja kapasiteettiin nähden aivan liian vähän. Tästä johtuen käytävät ja yleiset tilat ovat helposti täynnä, ja muutenkin käytävämäisiin kahvilatiloihin tulee jonotustunnelma. Itseäni arveluttaa myös se, että hissejä on vain yksi kussakin portaikossa. Miinusta tulee myös siitä, että ylimpien kansien ulkotiloihin ei pääse pyörätuolilla sekä siitä, että 7. kannella ei ole inva-wc:tä.

Mietteliääksi minut panee se, että nykypäivän trendi on rakentaa tavallisten hyttien oviaukot niin kapeiksi, ettei niistä mahdu pyörätuolilla. Tämä kaventaa liikuntaesteisen hyttivalikoiman minimaaliseksi.

Ilo alkaa nyt olla ylimmillään - olen viettämässä ensimmäistä yötäni kotona! Vihdoinkin kaikki alkaa olla kunnossa. Jokin aika sitten suorastaan havahduin tajuamaan, että melkein neljä kuukautta olen ollut kuin evakossa - hotellimaisissa tiloissa ilman juuri mitään omia huonekaluja. Viimeiset kolme viikkoa olen elänyt kirjaimellisesti matkalaukkuelämää.

Vaikka remontti valmistui jo viikko sitten ja sain asunnon haltuuni vappuna, pääsin muuttamaan vasta tänään, kun sänkyni saapui. Vappuna vanhempani urakoivat huonekalujen kasaamisen ja tavaroiden järjestelemisen parissa, joten tämänaamuinen muuttokuormani oli minimaalinen.

Jäljellä on vielä yhtä ja toista puuhastelua kuten valaisimien ja verhojen hankintaa. Jo nyt olo tuntuu kotoisalta ja voitonriemuiseltakin - olen vihdoin kotona!